Yhteystiedot

Kaarina Vienola

kaarina_vienola@hotmail.com

Välitetään vanhuksista

Vanhusten hoiva on ollut eri tiedotusvälineissä heinäkuun alun kuuma aihe. Länsi-Savo (6.7.) ja Helsingin Sanomat (7.7.) kertoivat yksinäisten vanhusten ongelmista ja aamutelevisiossa (3.7.) professori Kivelä oli huolissaan vanhuslain mukaisesta hoitajamitoituksen toteutumisesta sekä päivän kasvo ohjelmassa (8.7.) haastateltiin Helsinki Mission vapaaehtoistoiminnan työssään kohtaamasta vanhusten yksinäisyydestä. Vanhusten hoivan ongelmat ovat koko maata kattavia.

Länsi-Savon yksinäisen vanhuksen tarinassa minua hämmästytti jälleen lehden kannanotot: "Tavalliset työntekijät eivät kovin usein uskalla kertoa kokemuksistaan julkisesti, vaikka sanottavaa olisikin" ja "Toisaalta sosiaali- ja terveydenhuolto on maailma, jonka äänenä ulospäin toimivat useimmiten johtavat viranhaltijat".

 En tiedä, miten tällainen syyllisyyden lietsominen palvelee vanhusten hoivaa ja koko sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa. Minulla on ollut se käsitys, että viranhaltijat toimivat sillä mandaatilla ja niillä kriteereillä ja rahoilla, mitä on sovittu. Mikkelissä on tilastotietojen mukaan ollut viime vuoden lopussa 1300 yli 85-vuotiasta vanhusta. Tarinoita ja ongelmia riittää.

 Keskustelu vanhusten hyvästä hoidosta ei rajoitu kysymykseen onko oma koti elämän rajan lähentyessä paras paikka asua vaan enemmän kysymykseen, mistä rahat lisäresursseihin. Sosiaali- ja terveysministeriö on nyt linjannut vanhushoivan painottuvan vanhuksen omaan kotiin. Tämä on joillekin toivottu ratkaisu ja joillekin taas ei. Helsingin Sanomat käytti sanontaa: "kodista tulee vankila".

 Ihailen ja kunnioitan hoitajia, jotka jaksavat tehdä vanhustyötä.  Samoin ihailen opintonsa aloittavia kirkassilmäisiä opiskelijoita, että he haluavat lähteä raskaalle terveydenhuoltoalalle.

 Mistä he saavat voimaa ja innostusta?

 Kaarina Vienola

 Mikkeli

 Länsi-Savo 11.7.2014